On tavallista että keho ja mieli kertovat eri tarinaa. Tiedät olevasi turvassa mutta kehosi on jatkuvassa pelon ja selviytymisen tilassa. 

Keho ei viesti sanoilla vaan kireyksin, erilaisin kiputiloin, hengityksen, tulehdustilojen ja sydämensykkeen välityksellä. Kehon tarve vetäytyä, romahtaa, jähmettyä tai turruttaa tuntemukset ovat myös kehon tapoja kommunikoida siitä, että kehon tarina ei ehkä vastaa nykyhetkeä.

Kokemukset, kohdusta lähtien, ovat vaikuttaneet siihen millaiset toimintamallit olemme omaksuneet eli millaiset hermoradat aivoissamme ovat vahvistuneet. Hermosto on dynaaminen ja voit milloin vain alkaa vahvistaa uusia väyliä. 

Hermoston uudelleen ohjelmointi kehollisten menetelmien avulla vahvistaa resilienssiä eli kykyä kokea kovaakin stressistä ja palautua siitä. Itsesäätelyn vahvistuessa voidaan traumasta johtuvia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia/ ajatusmalleja käsitellä asteittain ja luoda kestävä pohja muutokselle. Muutokselle jonka seurauksena kehon ja mielen tarinat integroituvat lähemmäs toisiaan ja nykyhetkeä, menneisyyden sijaan.

Itsesäätelyllä tarkoitan kykyä tunnistaa miten paljon intensiivisen tunteen tuntemista kerralla on sopivasti. Toisaalta on tilanteita jolloin kehon tilapäinen rauhoittaminen hengitystä pidentämällä voi olla tarpeen. Sitäkin voi kutsua itsesäätelyksi. Tärkeää on ettei itsesäätelystä tule keino ohittaa vaikeita tunteita, vaan väline jonka avulla niiden tunteminen tuntuu turvalliselta.

Kun liike pysähtyy - mitä stressi on?

Elämä on muutosta, eikä pysyvää tasapainon tilaa ole olemassa. Voidaan kuitenkin ajatella että liikkeen pysähtyessä, syystä tai toisesta, harmonia järkkyy. Keho viestittää meille jatkuvasti mitä olisi syytä lisätä ja mitä vähentää, mutta viestejä voi olla vaikea huomata jos on oppinut ettei niillä viesteillä ole merkitystä. Hermostolla on merkittävä rooli siinä, miten tulkitsemme sisäisiä ja ulkoisia viestejä sekä siinä, miten reagoimme ympäristöömme ja miten palaudumme haasteista.

Kaiken muun elämän tavoin myös hermostomme on dynaaminen ja hermoratojen rooli muuttuu, lisäksi niitä voidaan aktiivisesti muuttaa. 

Kun koemme stressiä aivot viestivät hermoston ja hormonien avulla että energiaa on saatava kehoon nopeasti. Seurauksena sydämen syke tihenee, verisuonet laajenevat, hengitys nopeutuu ja muuttuu pinnalliseksi, fokus kapenee, ruoansulatus hidastuu ja keho valmistautuu näin taistelemaan tai pakenemaan. Kyseessä on täysin tahdosta riippumaton reaktio. 

Jos tilanne ei pääse laukeamaan kehossa tai se jatkuu pitkään, on seurauksena erilaisia pulmia kehossa ja mielessä. Hermoston joustavuus, syklinen toiminta estyy ja koemme olevamme jumissa, mitä hermoston näkökulmasta olemmekin. Ylivireystila eli stressin kokeminen ei itsessään ole ongelma. Ongelmaksi se muodostuu vasta jos palautuminen perustilaan tilaan estyy. 

Joustava hermosto palautuu koettelemusten jälkeen palautumisen, levon ja tehokkaan ruuansulatuksen tilaan, mistä käsin yhteyden kokeminen toisiin ja ympäristöön on mahdollista. Tämäkään tila yksipuolisesti koettuna ei vapauta meitä pysähtyneisyyden tilasta, vaan ihmisorganismissa autonomisen hermoston, sympaattisen ja parasympaattisen puolen aktivaatiot vaihtelevat joustavasti tarpeen mukaan.